Tohtorintutkintoa pidetään ”ajokorttina” tutkijan uralle. Koulutuksen suoritettuaan voi itsenäisesti johtaa tutkimusprojekteja. Tarkastelen tässä kirjoituksessa mitä tiedetään tohtorikoulutettujen röntgenhoitajien motivaatiosta ja haasteista tutkijan uralle.
Nuoria tulisi houkutella opintoihin
Tutkimusten mukaan tohtorikoulutettujen röntgenhoitajien osuus kaikista röntgenhoitajista on alhaisempi kuin sairaanhoitajilla. Röntgenhoitajat pitävät omaa tutkimusta tärkeänä, mutta se ei heijastu opintoihin hakeutumiseen. Tohtorikoulutettujen röntgenhoitajien profiilia on tutkittu ainakin Ruotsissa, Britanniassa, Yhdysvalloissa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa sekä Arabimaissa. Näiden tutkimusten mukaan tohtorikoulutettujen keski-ikä on korkea. Ruotsissa valmistuneiden keski-ikä on yli 50 vuotta ja muissakin maissa valtaosa tohtorikoulutetuista on viidenkymmen vuoden ylittäneitä. Korkea valmistumisikä on syynä siihen, että tutkijan ura jää väistämättä lyhyeksi. Nuoria tulisi houkutella opintoihin, jotta heillä olisi mahdollisuus luoda kattava tutkijanura ja kehittää radiografian alaa pitkäjänteisesti.
Lisääntyneitä uramahdollisuuksia ja tunnustusta
Tohtorikoulutettujen syy koulutukseen hakeutumiseen vaihtelee. Tutkimuksissa röntgenhoitajat ovat kuvanneet motivaatioksi muun muassa urakehityksen mahdollistamisen, tiedon lisääntymisen, onnistumisen tunteen ja tunnustuksen hakemisen osaamiselle. Ulkoisina motivaattoreina on pidetty halua työllistyä röntgenhoitajia kouluttaviin korkeakouluihin, joissa arvostetaan tohtorintutkintoa. Korkeakouluissa julkaisutoimintaa pidetään suoritusten mittarina, mikä toisaalta kannustaa tekemään enemmän tutkimusta.
Ohjaajien ja rahoituksen puutetta
Haasteita kuvattaessa pinnalle nousivat tutkituissa maissa samantyyliset asiat. Röntgenhoitajataustaisia meritoituneita väitöskirjaohjaajia on vähän, mikä estää opintoihin hakeutumista. Kaikki eivät myöskään halua työskennellä korkeakouluissa ja sairaalamaailmassa on valitettavan vähän uramahdollisuuksia tutkijaksi koulutetulla röntgenhoitajalla. Tutkimusrahoituksen vähäisyys on myös merkittävä tekijä.
Korkeakouluissa työskentelevien tohtorikoulutettujen tutkimustyötä haittaa muun työn paine, esimerkiksi koulutustehtävät, sekä esihenkilöiden tuen puuttuminen tutkimustyöltä. Vasta valmistuneet tohtorit kaipaisivat korkeakouluissa myös vanhempaa mentoria, joka ohjaisi heitä tutkijanuralla. Rahoitushaasteet vaivaavat myös korkeakouluissa työskenteleviä tohtoreita.
Kirjoittajan toivomuslista radiografian tutkimukselle:
- Nuoria röntgenhoitajia nopeammin jatkokoulutukseen
- Oman alan jatkokoulusta
- Rahoituskanavia radiografian tutkimukselle
- Kliiniseen käytäntöön tutkijanuramahdollisuuksia
Kirjoittaja: Sanna Törnroos on röntgenhoitajataustainen väitöskirjatutkija, joka tekee tutkimusta radiografiatieteen paradigmaattisista lähtökohdista. Hän työskentelee lehtorina röntgenhoitajia kouluttavassa ammattikorkeakoulussa.
Lähteet:
Andersson, B.T., Lundén, M. & Lundgren, S.M. (2020). Radiographers’ academic development in Sweden: Towards and after a doctoral degree. Radiography 26 (4): 275-281. https://doi.org/10.1016/j.radi.2020.02.001
Ekpo, E., Snaith, B., Harris, M. & McEntee, M. (2017). Doctoral profile of the medical radiation sciences: a baseline for Australia and New Zealand. J Med Radiat Sci (64):195–202. https://doi.org/10.1002/jmrs.231
Elshami,W., McConnell, J., Abuzaid, M. & Noorajan, Z. (2021). Radiography doctorates in Arabia: Current position and opportunities to transform research practice in the Middle East. Radiography 27:142-149. https://doi.org/10.1016/j.radi.2020.07.008
Metcalf, K., Adams, R., Qaqish, B. & Church, J. (2010). Survey of R.T.s With Doctorates: Barriers to Conducting Research. Radiologic Technology 81(5): 417-427. http://www.radiologictechnology.org/content/81/5/417.short
Snaith, B., Harris, M.A. & Harris, R. (2016). Radiographers as doctors: A profile of UK doctoral achievement. Radiography 22 (4): 282-286. https://doi.org/10.1016/j.radi.2016.04.006